Pitkän aikaa vipinääKeskiviikko 30.12.2015 klo 21.56 Hyvät lukijat. En ole oikein ehtinyt kirjoittaa sivulleni mitään. Vime vuonna tekemäni yrityskaupan jälkeen, on vapaa-aika ollut vähissä. Omat virkatyöni ja kunnallispolitiikan hoitaminen ovat vieneet aikani melko tarkkaan. Joudun toki tekemään valintoja ajan käytön suhteen. Virkatyöhän menee kaiken edelle, kuten sotilaalla yleensäkin. Sitten on tietenkin yritysasioiden hoito. Siinä menee välillä illat ja viikonloputkin, ja tietenkin loma-ajat. Kunnallispolitiikassa menee useampi arki-ilta. Tekemisestä ei ole pulaa. Tilanne saattaa tuntua jostakusta muusta hullulta, mutta tämä on oma valintani. En ole koskaan ollut henkilö, joka vain on. Teen melkein aina jotain. Aina on jotain hommaa hoidettavana. En osaisi olla etelän matkalla ja maata joutilaana rantahiekalla, se ei vaan jotenkin luonnistu. Poikani kysyi kesällä, että eikö ota päähän, kun ei ole lomaa. Vastasin hänelle, että olen itse tietoisesti tehnyt valinnat, jotka ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen. Jos jossain vaiheessa sattuu sitten menemään vähän paremmin ja aikaakin jää, ei siinä kannata jonkun seitsemästä neljään työskentelevän olla yhtään kateellinen. Samat mahdollisuudet meillä kaikilla on. Me vain käytämme aikaamme kovin eri lailla. Ei kannata ihmetellä, että jos vain makaa sohvalla, eikä saavuta mitään. Maamme taloustilanne on sellainen, että vaikka kuinka yrittäisit, ei se välttämätä riitä. Talouden alamäki tuntuu myös kaikessa yritystoiminnassa. Koska rahat tulevat asiakkailta, on heidän määränsä suoraan verrannollinen kassavirtaan. Verorahoitteisissa organisaatioissa, kuten kunnissa ja valtiolla ei ole tuollaisia murheita. Aina voi korottaa veroja ja saada "lisärahoitusta". Yritykset eivät aina voi toimia noin. Tämä näkyy voimakkaasti erityisesti kunnallispolitiikassa. Virakamiehet sanovat, että ei kuntaa voi johtaa kuten yritystä. Kyllä voi ja niin pitäisikin. Se, että rahat tulevat verotuksellisesti vaikuttaa kaikkeen toimintaan, jota leimaa eräänlainen tehottomuus. Kerran eräs kuntajohtaja sanoi, että seminaareissa elinkeinoelämän kanssa, ei palaverit kestä kauhean pitkään. Ei tietenkään. Ei palavereissa synny yritykselle kassavirtaa, pitää tehdä töitä. Virkamiehet, jollainen siis itsekin olen, voivat istua erilaisissa kokouksissa ja palavereissa ja hörpätä kahvetta vaikka kuinka paljon. Rahantulohan on taattu, veroilla. Tällaisia pohdintoja tällä kertaa näin ihan oikeasti lomalta eli nyt on hommat siinä kuosissa, että aikaa jää vähän muuhunkin. Ja jatkuuko tilanne sitten tällaisena? Tuskinpa vaan, mutta on siihen jo totuttu. Ei muuta kun leuka rintaan, katse maahan ja kohti uusia epäonnistumisia - eipä sentään. Mitä kovempi vastus, sen enemmän painetaan - saatana! Sillä lamasta noustaan. |